Aion jakaa sinulle jotakin hyvin henkilökohtaista.

Minä olen ollut hyvin herkkänahkainen. Enkä edes tunnistanut sitä. Päin vastoin - saatoin loukkaantua siitäkin, jos joku nosti asian esille. Itse koin olevani vain herkkä, ja muut ympärillä eivät ymmärtäneet sitä. Pahimmillaan leimasin muut karkeiksi, tökeröiksi tai piittaamattomiksi. 


Kunnes oivalsin jotakin suurta. Lapsuudessani tunteiden näyttäminen ulospäin ei ollut sallittua tai turvallista, Vanhempani olivat myös herkkänahkaisia ja reagoivat sen perusteella eri tavoin. Opettelin siis kääntämään tunteet sisäänpäin, jolloin pystyin säätelemään ja hallinnoimaan tunnemaailmaani itse. Minusta kehkeytyi hyvin tehokas itsenäinen tunteidensäätelijä, jota olen hyödyntänyt koko aikuisikäni. 


Se on hyvin yksinäinen kehä. Tuntuu, että kukaan ei oikeasti tiedä mitä itsessä sisällä tapahtuu ja miten voimakkaasti asiat kokee. Sitä viestii ulospäin vain murto-osan kaikesta siitä mitä tapahtuu. Kenelläkään ei ole siis edes mahdollisuutta ymmärtää tai tuntea itseä täysin. Tuon kehän murtaminen on vaikuttanut elämääni suuresti ja tarjonnut lukuisia oivalluksia siitä mitä herkkänahkaisuus onkaan, ja miten syvälle sen lonkerot itsessä ylettyvät. Aihepiiri onkin tarjonnut minulle lukuisia oivalluksia itsestäni ja siitä miten herkkänahkaisuus on värittänyt elämääni - monesti negatiivisella tavalla.


Tilannetta hankaloittaa usein se, että herkkänahkaisuus sekoittuu herkkyyteen. Moni asia mitä pidetään herkän ominaisuutena, onkin itseasiassa herkkänahkaisuutta, jota voidaan tarkastella erillisenä asiana. Moni herkkä yksilö ei siis tiedosta sitä mikä on herkkänahkaisuutta, joten se ikäänkuin hyväksytään samassa paketissa. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Ensiarvoisen tärkeää on erottaa nuo kaksi toisistaan erillisiksi ilmiöiksi, jotta asiaa voidaan lähestyä ja kehittää!


Pääset kuuntelemaan aiheesta pitämäni luennon liittymällä meililistalle. Saat linkin reilun tunnin kestävään materiaaliin automaattisesti sähköpostiisi samantien. Listalta voi toki erota koska haluaa.